Puhe: Historia opettaa

Pidin tämän puheen 9.4.22 Uudenmaan Vasemmiston piirikokouksessa.

Puheenjohtaja, toverit!

Politiikan tekeminen on juuri tänään erittäin raskasta ja siksi päätin lausua teille pari rohkaisevaa sanaa.

Sadassa vuodessa moni asia muuttuu, mutta moni asia pysyy myös ennallaan. Alkuvuoden aikana olemme kokeneet Ukrainan sodan alun, sotealan ongelmien nousemisen viimeinkin julkiseen keskusteluun, opiskelijoiden uupumisen sekä äärioikeiston aktiivisen toiminnan niin Suomessa, kuin globaalisti. Olemme eläneet 2000-luvun alussa lintukodossa, jossa murheet ovat olleet piilossa ja nyt kun pinnan alla muhineet tilanteet kriisiytyvät, epäkohtien määrä tuntuu valtavalta. Väitän kuitenkin, että ihmiset ennen meitä ja meidän jälkeemme kokevat samanlaisia kriisejä, jos historiasta on oppiminen.

Millaista olisi, jos eläisimme nyt hetkeä sata vuotta sitten, vuonna 1922? 

4. helmikuuta Suomessa perustettiin Pelastakaa Lapset -järjestö ja sadan vuoden päästä järjestö auttaa lapsia mm. Ukrainassa ja Syyriassa. Alle viikko sitten, 3. huhtikuuta, Josif Stalin nimitettiin Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeriksi. Vähämpä tiedämme, että Putinin toimet Venäjän johdossa noudattavat samaa kaavaa sadan vuoden päästä - väkivaltaa ja terroria kylväen.

Mitä loppuvuonna tapahtuisi?

Vasemmistolainen aate kokisi äärimmäistä vastustusta. 22. huhtikuuta Turun hovioikeus tuomitsee kommunistioikeudenkäynnissä 189 henkilöä eripituisiin kuritushuonerangaistuksiin. Sosialistinen työväenpuolue julistetaan rikolliseksi.

Jos eläisimme vuonna 1922, loppuvuosi olisi naapurimaamme suuren murroksen vuosi.  30. joulukuuta Venäjä, Ukraina, Valko-Venäjä ja Transkaukasian tasavallat muodostavat Neuvostoliiton. Seuraavassa sadassa vuodessa Ukrainassa koetaan Neuvostoliiton vallan alla nälänhätä, natsi-Saksan miehitys ja heidän tekemänsä ukrainalaisten joukkomurhat. Neuvostoliitto hajoaa ja Ukraina itsenäisty vain joutuakseen 30 vuotta myöhemmin Venäjän raakalaismaisten sotatoimien kohteeksi.

Muutos tapahtuu hitaasti ja välillä siinä myös taannutaan. Sadan vuoden takaista historiaa tutkiessa tulee kysyneeksi itseltään, opettaako historia meille mitään?

Jatketaan yhdessä työtä vasemmistolaisemman maailman puolesta yksi vuosisadan promille kerrallaan. Vasemmistolainen liike selvisi haasteista sata vuotta sitten ja niin selviämme mekin. Historian ymmärtäminen tuo myös turvaa. Mikään hirmuhallinto tai kriisi ei kestä ikuisesti. Opitaan historiasta ja tehdään viisaita päätöksiä. Toivotaan, että seuraavan kerran kun kokoonnumme yhteen, niin Euroopassa on rauha.

Toivon myös pääseväni edustamaan aatteitamme puoluevaltuustomme jäsenenä ja eduskuntavaaliehdokkaanamme.

Katja Ylisiurua

Kirkkonummi